Turhautunutta avautumista koirien irtipidosta

Otava on ollut äärimmäisen haastava koira sen epäsosiaalisuuden vuoksi. Se ei edes pentuna halunnut tutustua vieraisiin koiriin. Tutut koirat hyväksyy, kunhan saa aikaa ja tilaa tutustumiseen. 

Olen tehnyt lukuisia tunteja töitä sen kanssa, että olen saanut sen suhtautumaan vastaantuleviin koiriin välinpitämättömästi. 

Muutama viikko sitten kävi se mitä olen pelännyt. Meidät yllätti irtokoira. Tämä koira haistoi meidät ohikulkiessamme talon ohi ja koira ryntäsi tielle. Koira käyttätyi aggressiivisesti ja aina, kun yritettiin lähteä pois tilanteesta, se yritti hyökätä koirieni kimppuun. Ei auttanut muu, kuin pitää rintamasuunta irtokoiraa kohti ja toivoa, että meidän kolmikko on riittävän vakuuttava puolustautuessa. 

Tilanne onneksi päättyi, kun koiraa tultiin hakemaan. Selitys oli, että koira vain haukkui, ei se mitään tee.. Kuuluisat viimeiset sanat, ennen kuin koiran hyökkäystä revitellään iltapäivälehdissä.. Ei se koskaan ennen.. 

Tiesin jo tapahtumahetkellä, että Otavan kanssa otettiin oikein kunnon harppaus taaksepäin koirien sietämisessä. Koko koulutus on perustunut siihen, että Otavalle on uskoteltu, että koirien läheisyys on täysin turvallista. Nyt tuo harha sai kunnon kolauksen. 

Nyt on sitten harjoiteltu asioita, mitä tehtiin noin puoli vuotta sitten. Puolen vuoden työ valui hukkaan yhden vastuuttoman koiranomistajan vuoksi. 

Olen käynyt tapahtumissa, missä koirat on mahdollisimman hyvin ennakoitavissa. Esimerkiksi match showt on ollut hyviä treenipaikkoja. Niin tehtiin tänäänkin. 

 Tänään kävi niin kuin liian usein aiemminkin: Parkkipaikalla juoksenteli vapaana pentu joka juoksi räkyttämään ohikulkijoille. Pyysin koira omistajaa ottamaan pennun kiinni, koska en halua sitä lähelleni. Ja jälleen kohtasin sen asenteen, jota en vain ymmärrä. Hänen pentu saa juosta vapaana, parkkipaikalla autojen seassa, ja minä voin painua kotiin, jos en sitä kestä. Kertokaa, oi miksi, se on niin vaikea ymmärtää, että kukaan, KUKAAN, ei halua minkään kokoista tai ikäistä koiraa rähjäämään jalkoihinsa.

Tulee väkisinkin mietittyä, että miksi minä näen niin paljon vaivaa koiran kouluttamisessa, kun aina tulee uusia koiria, joiden edessä koko maailman täytyy sopeutua.


Minulle on aivan sama, vaikka kaikki koirat kulkisi vapaana, kunhan ne on hallinnassa. Väännetään vielä rautalangasta, hallinnassa tarkoittaa mm sitä, että koira ei häiritse olemassaolollaan muita kulkijoita, ei ihmisiä tai koiria, eikä luonnoneläimiä. Se noudattaa luoksetulokutsua, kun vastaan tulee vaikkapa toinen koira. Niin kauan, kun koiran tottelevaisuus ei ole tällä tasolla, on omistajan vastuulla, ettei koira pääse karkaamaan muiden luo, tähän voi käyttää apukeinona vaikkapa hihnaa.


Se, että koira on kiltti on suosituin selitys sille, että koira saa käyttäytyä huonosti. Minua ei henkilökohtaisesti kiinnosta sinun koirasi luonteenpiirteet, minua kiinnostaa vain se, että saat pidettyä koirasi hallinnassa.


Ja palataan vielä tähän tarinan pentuun. Jokaisella on toki ihanteet, miten haluaa koiran käyttäytyvän ja koulutus näitä tavoitteita kohti kannattaa aloittaa pennun kanssa. En jäänyt sen tarkemmin kyselemään, mitä hän ajatteli pennun oppivan sillä, että se juoksee ihmisten luo ja rähjää heille? Mitenkään pennun omistaja ei pennun käytökseen puuttunut, joten ilmeisesti pentu oppi jotain tärkeää ko tilanteessa.